”Kuukausittain, kerroittain ja annoksittain maukasta ruokaa halvalla” mainosti A. Nikula ruokalaansa Karjala-lehdessä 17.10.1909. Nikulan ruokala oli suunnattu työläisille, joiden oli itse huolehdittava ruokailustaan työpäivänsä aikana.
Tämä Hotelli- ja ravintolamuseon verkkonäyttely kertoo ruokaloista sekä muista erilaisista tavoista järjestää työväestön ruokailu teollistuvassa Suomessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ruokalistalta löytyy esimerkiksi rievää, keppikiisseliä, automaatti- ja porttööriruokaa sekä litroittain keittoa ja kahvia. Edullisen ja ravitsevan ruuan tarjoamisen lisäksi työväenruokaloiden avulla pyrittiin muun muassa tekemään ravintolakulttuurista kansanomaisempaa sekä edistämään raittiutta ja siveellisyyttä.
Maaseudulla piiat ja rengit sekä kaupungeissa käsityöläisten kisällit ruokailivat yhdessä isäntänsä kanssa. Ruoka sekä nukkumapaikka olivat luonnollinen osa työntekijän palkkaa. Teollistumisen myötä tilanne kuitenkin muuttui. Työtä ei enää tehty aina kotona, vaan töihin lähdettiin esimerkiksi tehtaaseen, satamaan tai konepajalle. Kaikki eivät siten ehtineet lounasaikaan kotiin syömään, vaan työpäivän aikana tapahtunut ruokailu piti järjestää uudelleen.
Yhteiskuntaluokkien välillä vallitsi ruokailun suhteen suuret erot. Varakkaampi osa väestöstä nautti usean ruokalajin illallisia ja osti ulkomailta tuotuja siirtomaatavaratuotteita kuten mausteita ja rusinoita. Työväestö puolestaan söi hyvin yksinkertaisesti. Työväestön ruokavalio koostui pääasiassa puurosta, vellistä, ruisleivästä, perunoista, juureksista, kahvista, maidosta ja kalasta. Lihaa syötiin harvoin. Ruuanvalmistusta rajoittivat rahan puute, pienet tilat ja keittiövälineiden yksinkertaisuus. Helsingissä työläisille tyypillinen asumismuoto oli hellahuone, jossa huoneen lämmittämiseen käytetty uuni tai kakluuni toimi myös ruuanvalmistuspaikkana. Uuniin laitettiin kolmijalka, jonka päälle asetetussa kattilassa valmistettiin keittoja, puuroja ja vellejä. Tampereella työläisille rakennettiin 1800-luvun loppupuolella osakeittiöasuntoja, joissa asukkaat jakoivat talon keskellä sijainneen yhteiskeittiön.
Alla olevien linkkien kautta pääset tutustumaan siihen, minkälaista ruokaa työväestö söi sekä mistä työväestö ateriansa ja ruokansa hankki:
Yhteiskuntaluokkien välillä vallitsi ruokailun suhteen suuret erot. Varakkaampi osa väestöstä nautti usean ruokalajin illallisia ja osti ulkomailta tuotuja siirtomaatavaratuotteita kuten mausteita ja rusinoita. Työväestö puolestaan söi hyvin yksinkertaisesti. Työväestön ruokavalio koostui pääasiassa puurosta, vellistä, ruisleivästä, perunoista, juureksista, kahvista, maidosta ja kalasta. Lihaa syötiin harvoin. Ruuanvalmistusta rajoittivat rahan puute, pienet tilat ja keittiövälineiden yksinkertaisuus. Helsingissä työläisille tyypillinen asumismuoto oli hellahuone, jossa huoneen lämmittämiseen käytetty uuni tai kakluuni toimi myös ruuanvalmistuspaikkana. Uuniin laitettiin kolmijalka, jonka päälle asetetussa kattilassa valmistettiin keittoja, puuroja ja vellejä. Tampereella työläisille rakennettiin 1800-luvun loppupuolella osakeittiöasuntoja, joissa asukkaat jakoivat talon keskellä sijainneen yhteiskeittiön.
Alla olevien linkkien kautta pääset tutustumaan siihen, minkälaista ruokaa työväestö söi sekä mistä työväestö ateriansa ja ruokansa hankki:
Valmisruokaa ruokaputkasta tai kaupustelijoilta
Tehtaat - Lounas- ja kahvitauolla piippujen varjossa
Ruokalat - ”Kuukausittain, kerroittain ja annoksittain”
Kunnankeittiöt - Ruoka-apua elintarvikepulan keskellä
Rösselöä, lotinaa ja keppikiisseliä - Metsätyömiesten ruokailu