Syrjäisillä seuduilla työpaikkaruokailun järjestäminen oli hankalaa. Koska metsätyömaat sijaitsivat yleensä pitkien ja vaikeiden yhteyksien päässä, työmiehet joutuivat usein asumaan viikkokausia yksinkertaisissa oloissa pääsemättä välillä käymään kotona. Metsäkämpillä työmiehet olivat itse vastuussa oman ruokailunsa järjestämisestä sekä riippuvaisia työnantajan paikalle hankkimista elintarvikkeista.
![]() |
Uittomiehiä kahvitauolla Itä-Suomessa 1930-luvulla. Yksityiskokoelma. |
Ruokavalio jäi yksipuoliseksi monesta syystä: ruoka-aineita oli heikosti tarjolla, miehet olivat kokemattomia ruuanlaittajia, ruoanvalmistusvälineitä oli hyvin vähän ja yhteisen keittiön jakaminen aiheutti hankaluuksia. Ruokavalio koostui pääasiassa leivästä, kahvista, Amerikan läskiksi kutsutusta silavasta sekä lihakeitosta ja -käristyksestä. Sunnuntaisin kämpällä kävi kulkukauppiaita sekä lähiseutujen asukkaita myymässä leipomiaan leipiä tai leivonnaisia. Osa työmiehistä täydensi ruokavaliotaan kalastamalla ja metsästämällä.
![]() |
Työmiehiä tupakkatauolla. Yksityiskokoelma. |
Vasta 1930-luvulla palkattiin ja koulutettiin kämppäemäntiä laittamaan ruokaa koko työmaaporukalle. Yksittäistaloudet korvattiin siten yhteistalouksilla, jotka tavallisesti toimivat osuuskunnan tapaan. Muutoksen seurauksena ruokakustannukset pienenivät, ruokaa syötiin säännöllisesti, vapaa-aikaa ei jouduttu käyttämään ruuanlaittoon ja ruoka oli sekä terveellisempää että monipuolisempaa.
Sivun alkuun
Valmisruokaa ruokaputkasta tai kaupustelijoilta
Tehtaat - Lounas- ja kahvitauolla piippujen varjossa
Ruokalat - ”Kuukausittain, kerroittain ja annoksittain”
Kunnankeittiöt - Ruoka-apua elintarvikepulan keskellä
Sivun alkuun
Valmisruokaa ruokaputkasta tai kaupustelijoilta
Tehtaat - Lounas- ja kahvitauolla piippujen varjossa
Ruokalat - ”Kuukausittain, kerroittain ja annoksittain”
Kunnankeittiöt - Ruoka-apua elintarvikepulan keskellä