Ruokalat

”Kuukausittain, kerroittain ja annoksittain”

Ruokaloiden mainoksia. Otava 15.5.1906, Otava 18.1.1908, HS 11.9.1906.

Yhteiskunnallinen rakenne näkyi myös ravintolatarjonnassa. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Helsingin ja Turun kaupunginvaltuustot jakoivat ravintolat kolmeen luokkaan, joista kolmannen luokan ravintoloista suurin osa oli pääasiassa ruumiillisen työn tekijöiden käyttämiä ruokaloita. Näissä ravintoloissa anniskeluoikeudet olivat rajoitetummat ja ne piti sulkea aikaisemmin kuin ensimmäiseen luokkaan luetut ravintolat. Kansanomaisten ruokaloiden ulkonäkö ja sisustus oli pelkistetympi, astiat olivat yksinkertaisempia eikä pöydissä yleensä ollut pöytäliinoja. Työväen- ja kansanruokaloita perustivat ja ylläpitivät yksityisten yrittäjien lisäksi erilaiset järjestöt ja yhdistykset, talouskoulut sekä esimerkiksi osuuskauppa Elanto. 

Kansan Ruokalan haarukka ja veitsi 1900-luvun alusta. Hotelli- ja ravintolamuseo.

Sekä ruumiin että hengen ravintoa - Työväenyhdistysten ruokalat ja ravintolat

Työväenyhdistykset ympäri maata perustivat omia ruokaloita ja ravintoloita, joiden tavoitteena oli tarjota edullista ruokaa yhdistysten jäsenille. Esimerkiksi Helsingin Työväen Yhdistys perusti ravintolan vuonna 1884 hankittuaan uuden huoneiston osoitteesta Kaivokatu 8. Ravintolatoiminta saattoi ensin alkaa kahvilan pitämisenä, josta toiminta myöhemmin laajeni ravintolaksi. Näin kävi 1910-luvulla Jyväskylässä ja Tampereella.

Edullisen ja ravitsevan ruuan tarjoamisen lisäksi työväenyhdistysten ravintoloilla oli suuri merkitys kokoontumispaikkoina, joissa vietetiin vapaa-aikaa, tavattiin samanhenkisiä ihmisiä ja keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Kuvassa Helsingin työväenyhdistyksen Paasitornin Säästöpankinrannan puolella sijainnut alaravintola vuonna 1924. Työväen Arkisto.

Työväenyhdistysten ruokaloissa tarjolla oli mm. kahvia, voileipiä, teetä, soodavettä, limonadia, olutta, maitoa, puuroja, velliä, marjakeittoa, siskonmakkaraa, nakkeja ja lämpiminä ruokalajeina esimerkiksi lihapullia, pihvi- tai paistilihaa sekä erilaisia keittoja ja laatikkoruokia.

Kaksi Tampereen työväenyhdistyksen ravintolan ruokalistaa 1920-luvulta. Helin 1990.

”Saa syödä ihan sen mukaan kuin kukkaro kannattaa ja ruokahalu käskee”
 

Näin kuvasi Naisten ääni -lehden (4/1921) kirjoittaja automaateiksi kutsuttuja ruokaloita. Automaatit olivat eräänlaisia nykypäivän pikaruokaloiden edeltäjiä, sillä niissä oli itsepalvelu. Asiakkaat ostivat automaateista kolikoilla esimerkiksi keittoa, voileipiä, piirakoita tai olutta. Idea tuli Saksasta viiveellä Suomeen ja automaatit tulivat täällä suosituiksi 1910-luvulla. 

Automaattiravintola Turun Yliopistonkadulla. Hotelli- ja ravintolamuseo.

Juoppoutta vastaan - Raittiusravintolat ja -kahvilat
 

1800-luvun jälkipuoliskolla raittiusliike vaikutti voimakkaasti työväestölle suunnattuun ruokala- ja ravintolatoimintaan. Säätyläistö tuomitsi työläisten alkoholinkäytön liian humalahakuisena ja näki sen aiheuttavan sosiaalisia ongelmia. Raittiusliike sai laajaa kannatusta myös työväestön keskuudessa. Työväenyhdistyksissä käytiin paljon keskustelua ja kiistoja siitä, tulisiko yhdistysten ravintoloissa tarjoilla alkoholia vai ei. Esimerkiksi Helsingin Työväenyhdistyksen ensimmäisessä ravintolassa anniskeltiin miedompia alkoholijuomia, mutta osa jäsenistä olisi halunnut lopettaa anniskelun kokonaan. Alkoholinmyyntiä kuitenkin perusteltiin sillä, että siitä saatiin tuloja ja että muuten työmiehet menisivät muualle syömään. 

Karjala 14.10.1909.

Työmiesten juopottelun yhtenä syynä pidettiin puutteellista ruokavaliota ja siten yksi keino raittiuden edistämiseen oli työväestön ruokailun kehittäminen. Raittiusyhdistykset avasivat työväestölle suunnattuja raittiusravintoloita tilanteen parantamiseksi. Helsingissä ensimmäisinä avattiin vuonna 1884 Aura Kolmikulmaan ja Wanda Pitkänsillan viereen. Muutamassa vuodessa raittiusravintoloiden määrä oli Helsingissä kasvanut jo kolmeentoista. Tarve raittiusravintoloille väheni sitä myötä, kun vuosisadan vaihteen jälkeen alkoholin käyttöä rajoitettiin niin kunnallisella kuin valtiollisella tasolla. 

Kansanomaisempaa ravintolakulttuuria - Elannon ruokalat

HS 17.1.1909.

Vuonna 1905 Helsingissä perustettu Osuusliike Elanto avasi ensimmäisen kahvilansa vuonna 1908 osoitteeseen Mikonkatu 8. Kahvila oli suosittu ja seuraavana kesänä avattiin Annankatu 6:een toinen edullinen kahvila, joka oli suunnattu työväestölle. Jatkossa kahviloita perustettiin usein Elannon leipomo-myymälöiden yhteyteen. 

Elannon Kansanravintoloiden ruokalista 13.-19.1.1935. Hotelli- ja ravintolamuseo.

Elannon päämääränä oli kahviloidensa ja ravintoloidensa kautta tehdä ravintolassa ruokailemisesta kansalle helpommin lähestyttävää ja hintojen puolesta mahdollista. Tästä huolimatta Elannolla oli eri luokille omat ravintolansa. Fyysisesti ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan ravintolat sijaitsivat usein samassa rakennuksessa, mutta niihin mentiin sisään eri ovista. 

Raittiusaatteen hengessä Elannon ravintoloissa ei tarjottu alkoholia ennen 1960-lukua. Alkoholittomuuden yhtenä tavoitteena oli se, että naisetkin saattoivat ruokailla ravintoloissa ilman miesseuraa.

Wanhan ajan take-away - Porttööriruoka

Porttöörissä eri annokset tai ruokalajit voitiin pakata kerroksittain. Hotelli- ja ravintolamuseo.

Ruokaloista tai Helsingissä esimerkiksi Elannon keittiön yhteydessä sijainneesta annosruokalasta pystyi ostamaan ruokaa myös kotiin vietäväksi. Lounaan tai päivällisen kuljettamiseen saatettiin käyttää porttööriä eli ruuankanninta (ruots. matportör). Valmiin ruuan ostaminen helpotti työssäkäyvien työläisnaisten arkea, sillä kaikilla ei ollut aikaa valmistaa ruokaa alusta asti itse pitkän työpäivän jälkeen. Porttööriruoka kuului myös keskiluokan arkeen: erityisesti naimattoman henkilön tai nuoren parin saattoi nähdä porttööri kädessään kiiruhtamassa kotiin päivällispöytään.

Sivun alkuun
Valmisruokaa ruokaputkasta tai kaupustelijoilta
Tehtaat - Lounas- ja kahvitauolla piippujen varjossa
Kunnankeittiöt - Ruoka-apua elintarvikepulan keskellä
Rösselöä, lotinaa ja keppikiisseliä - Metsätyömiesten ruokailu