Vasta vuoden 1930 työturvallisuuslaki velvoitti työnantajia järjestämään työntekijöilleen ruokailuhuoneen ja mahdollisuuden lämmittää ruokansa. Tehtaiden yhteyteen kuitenkin perustettiin omia työntekijöitä varten tehdasruokaloita 1840-luvulta lähtien. Olihan myös työnantajan etu, että työntekijät jaksoivat tehdä töitä kunnolla.
Tehtaanomistajat saattoivat joko vuokrata tilan yksityiselle ruokalayrittäjälle, ylläpitää ruokalaa itse tai luovuttaa tilat työläisten osuuskunnalle, joka vastasi ruokalan pyörittämisestä. Tehdasruokaloiden lukumäärä kasvoi kuitenkin hitaasti, sillä työntekijät suhtautuivat niihin epäluuloisesti ja pitivät niitä liian kalliina. Työntekijät söivät siten mieluummin omia eväitään tai pienemmillä tehdaspaikkakunnilla kävivät kotona syömässä.
 |
| Osuustukkukaupan Tampereen tulitikkutehtaan ruokalan miesten puoli 1920-luvulla. arjenhistoria.fi/Työväenmuseo Werstas/Eino Finne. |
Naisten ja miesten ruokasalit erikseen
Tamperelaisen Finlaysonin tekstiilitehtaan ruokalan ruokasali oli jaettu väliseinällä naisten ja miesten puoleen. Tarjolla oli keittoruokaa, joka syötiin savikulhoista. Ruokajuomaksi sai maksutta kaljaa. Ruokapöydissä oli laatikot, joissa säilytettiin leipää ja lusikoita, jotka tuli ruokailun jälkeen nuolla puhtaaksi. Kerran viikossa ruokalan piiat kävivät keräämässä lusikat pestäväksi. Ruokalanpitäjä asui ruokalan yhteydessä olleessa rakennuksessa. Piharakennuksessa oli toisessa päässä ruokavarasto ja toisessa leipomotila eli pakari, jossa leivottiin ruokalan leivät.
 |
| Osuustukkukaupan Tampereen tulitikkutehtaan ruokalan naisten puoli. Erillisillä ruokasaleilla pyrittiin suojelemaan naisten siveellisyyttä: erityisesti nuoria, naimattomia naisia ei haluttu altistaa miesten huonoille vaikutuksille.arjenhistoria.fi/Työväenmuseo Werstas/Eino Finne. |
Ruokaloita erityisesti lapsityöntekijöitä varten
Forssan puuvillatehtaalla sekä Tervakosken paperitehtaalla oli 1800-luvun puolivälissä ruokala, joka oli perustettu erityisesti sellaisia lapsityöntekijöitä varten, jotka tulivat tehtaaseen töihin muilta paikkakunnilta. Maaseudulla lapset olivat aina osallistuneet maatilojen töihin ja teollisuudessakin lapsityövoiman käyttöä pidettiin luonnollisena ja hyvänä asiana. Työnteon uskottiin kasvattavan lasten kuuliaisuutta ja moraalia. Monille työläisperheille lasten saamat ansiot olivat välttämätön osa toimeentuloa. Forssan tehtaanruokala Kosthollissa lapsille keitettiin päivälliseksi muun muassa herne- ja perunakeittoa. Muut ateriat jäivät lasten omalle vastuulle ja usein mutusteltiin vain päivälliseltä mukaan otettua leipää.
Eväspullo lämpimänä villasukassa
Kuten sanottu ruokaloiden perustamisesta huolimatta moni suosi omia eväitä. Joku perheenjäsenistä saattoi myös tuoda ruuan lounastauolla työmiehen työpaikalle. Eväskääröistä löytyi tavallisesti keittoa, puuroa, voileipiä, kananmunia, makkaraa, suolakalaa, maitoa, pannukakkuja ja ohukaisia. Kahvi ja maito kuljetettiin lasi- tai peltipullossa, joka pidettiin lämpimänä villasukassa. Paperitehtaassa pullot käytiin lämmittämässä liimakamarin kuumassa vesitiinussa.
Kahvia joka aterialla
 |
| Ote vuonna 1884 lakiehdotusta alaikäisten työnteosta tehtaissa valmistelemaan asetetun komitean mietinnöstä. Kanerva 1946. |
Ammattientarkastajat kritisoivat erityisesti naispuolisten tehdastyöläisten tapaa korvata lämmin ateria pelkällä kahvilla ja kuivalla leivällä, vaikka tehtaassa olisikin ollut ruokala. Käytäntöä pidettiin epäterveellisenä, vahingollisena ruuansulatukselle ja sen pelättiin pidemmällä tähtäimellä heikentävän työläisten työkykyä. Kahvilla oli kuitenkin niin keskeinen asema tehtaantyttöjen ruokavaliossa, että kahvipannu oli usein ensimmäinen keittiöväline, joka omaan talouteen hankittiin.
Kahvinjuonti levisi 1800-luvulla yläluokan erikoisuudesta koko kansan arkijuomaksi. Samalla se yhdessä tarkasti määriteltyjen työaikojen kanssa muutti työväestön ruokatapoja. Teollisuustyön myötä työntekijöiden työrytmi sekä ateriointi oli sidottu tiettyihin kellonaikoihin. Voileipien kera nautittu aamukahvi korvasi aamupalan ja aamiaisen, jotka olivat aikaisemmin sisältäneet myös lämpimiä ruokia. Iltapäivällä nautitun kevyen väliaterian sijaan juotiin vain iltapäiväkahvit.
 |
| Kahvia juotiin niin aamulla ennen töihin lähtöä kuin työpäivän aikana kahvi- ja ruokatauoilla. Kahvipannu/Hotelli- ja ravintolamuseo. |
Vuoteen 1890 asti tehdastyöläisillä oli yleensä työpäivän aikana kolme taukoa: aamu- ja iltapäivällä puolen tunnin kahvitauot ja tunnin ruokatauko noin puolilta päivin. Suurempi taukojen määrä on johtunut myös siitä, että työpäivät olivat nykyistä pidemmät: jopa 13,5 tuntia. Nykypäivälle tyypillinen kahdeksan tunnin työpäivä ja tunnin lounastauko vakiintuivat 1920-luvulla.
Tamperelainen rievä
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Finlaysonin ruokalan suosituimpia tuotteita oli rievä, jota myytiin päivittäin kaksi sataa niin evääksi kuin kotiin vietäväksi. Rievä on ohrasta valmistettu hiivaleipä, joka on ollut suosittu nimenomaan Tampereen alueella. Museokeskus Vapriikin ja Työväenmuseo Werstaan verkkonäyttely Leipä Tampereella kertoo rievän historiasta sekä tämän päivän tamperelaisten suhteesta perinneleipäänsä.
Sivun alkuun
Valmisruokaa ruokaputkasta tai kaupustelijoilta
Ruokalat - ”Kuukausittain, kerroittain ja annoksittain”
Kunnankeittiöt - Ruoka-apua elintarvikepulan keskellä
Rösselöä, lotinaa ja keppikiisseliä - Metsätyömiesten ruokailu
Sivun alkuun
Valmisruokaa ruokaputkasta tai kaupustelijoilta
Ruokalat - ”Kuukausittain, kerroittain ja annoksittain”
Kunnankeittiöt - Ruoka-apua elintarvikepulan keskellä
Rösselöä, lotinaa ja keppikiisseliä - Metsätyömiesten ruokailu