Yksi mahdollisuus ostaa valmista ruokaa olivat kaupunkien toreilla sekä suurimpien työmaiden läheisyydessä sijainneet erilaiset ruokakojut. Helsingissä tällaisia kangasseinäisiä kojuja oli Kauppatorilla, Hakaniemen torilla sekä Rautatientorilla.
 |
| Helsingin Hakaniemen tori 1910-luvulla. Hakaniemen torin ruuanmyyntipaikkoja kutsuttiin ruokaputkiksi. Helsingin kaupunginmuseo/Brander. |
Helsingin Kauppatorilla oli Etelärannan puolella Vanhan Kauppahallin vieressä pöytärivistöjen täyttämä alue, jossa lähistöllä työskennelleet kävivät nauttimassa lounaaksi esimerkiksi liha- tai hernesoppaa, sillisalaattia tai riisivelliä. Iso osa asiakkaista oli viikkomiehiä, jotka kävivät aterioimassa samassa kojussa joka päivä, mutta maksoivat laskunsa vasta tilipäivänään. Kojujen pitäjille kertyi suuria tappioita viikkomiehistä, jotka siirtyivät muualle ruokailemaan maksamatta ruokavelkaansa.
Turun
Kauppatorilla puolestaan myytiin rattailla olevista tynnyreistä rusina-
ja perunasoppaa ostajien omiin astioihin. Pannukakkua, hilloa ja
omenapaistikkaita oli tarjolla torin läntisen sivustan kojuissa.
 |
| Helsingin Kauppatorin Vanhan Kauppahallin eteläpäädyssä ruuanmyyjiä ja -tarjoilua 1890-luvulla. Helsingin kaupunginmuseo. |
Lokomotiiveista ruokamatameihin
Työmaiden läheisyydessä sekä satamissa kiertelevien ruuanmyyjien myyntivalikoimassa oli muun muassa kahvia, leipää, pannukakkuja ja piirakoita. Helsingin Sörnäisten sataman ruuanmyyjiä kutsuttiin lokomotiiveiksi. Heiltä löytyi koreistaan myös viinapullo, josta tarjota ryyppy satamatyöläisille.
Ruokakojujen ja -kauppiaiden ohella vatsan sai täyteen ruokamatameiksikin kutsuttujen naisten luona, jotka tarjosivat valmista ruokaa omasta kodistaan. Perheetön mies saattoi ryhtyä kuukausimieheksi eli sopia nauttivansa matamilla säännöllisesti kolme ateriaa päivässä.
Ruuanmyyjät olivat useimmiten naisia. Ennen vuoden 1879 elinkeinovapauslakia kauppaa saivat käydä vain sellaiset henkilöt, joille oli myönnetty siihen oikeus. Lupa ruokalan pitämiseen tai ruuan myyntiin toreilla voitiin kuitenkin antaa sosiaalisin perustein henkilölle, joka ei muuten pystynyt elättämään itseään ja perhettään. Monesti tällaiset henkilöt olivat nimenomaan leskiä tai naisia, joiden mies ei syystä tai toisesta pystynyt huolehtimaan perheensä toimeentulosta.
Sivun alkuun
Tehtaat - Lounas- ja kahvitauolla piippujen varjossa
Ruokalat - ”Kuukausittain, kerroittain ja annoksittain”
Kunnankeittiöt - Ruoka-apua elintarvikepulan keskellä
Rösselöä, lotinaa ja keppikiisseliä - Metsätyömiesten ruokailu